Urajumien avaaja

Uskon vahvasti, että kaikenlaiset elämän kokemukset, opit, kiinnostuksen kohteet ja luontaiset taipumukset kerryttävät tärkeitä työelämässäkin hyödynnettäviä valmiuksia läpi elämän. On kovin yksipuolista tuijottaa vain ammatillista koulutusta ja -kokemusta. Siksi aloitan omankin uratarinani lapsuudesta.

Sinussa on tarina

Lapsuuden perheeni muutti vanhempien töiden vuoksi usein, joten totuin jo varhain kohtaamaan erilaisia ihmisiä, luomaan ystävyyssuhteita ja heittäytymään rohkeasti uusiin tilanteisiin. Sopeutumisessa auttoi voimistelu- ja tanssiharrastukseni, joiden kautta löysin aina samanhenkistä seuraa.

Muutin 16-vuotiaana pois kotoa Ouluun, sillä pääsin ilmaisutaitopainotteiseen Kuusiluodon lukioon ja voimistelun sekä tanssin rinnalle tuli teatteri. Toimin voimisteluvalmentajana ja koreografina, ensimmäiset palkkani tienasin järjestökehittäjänä. Olin myös hetken kokopäiväisesti töissä Voimisteluliitossa.

Uratarinasi on muutakin kuin koulutukset ja työkokemus

Lukion jälkeen päädyin opiskelemaan kasvatustieteitä. Samaan aikaan tein valmentajan ja liikunnanopettajan sijaisuuksia sekä opiskelin liikunnanohjaajaksi. Olin ahkerampi tekemään töitä kuin opiskelemaan, joten maisteriopinnot venyivät seitsenvuotisiksi. Pakko on paras kannustin, sanotaan, ja lopulta ensimmäisen lapseni laskettu aika vauhditti gradun tekemisessä. Vain kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa minulla oli kasvatustieteen maisterin paperit käsissäni.

Uunituoreet paperit eivät tuoneet autuutta, vaan koin aikamoisen ammatillisen identiteettikriisin. En valmistunut luokanopettajaksi, joka olisi ollut helpommin tunnistettava identiteetin rakentamisen kannalta, vaan minusta tuli yleisen kasvatustieteen asiantuntija. Sydämestäni olin kuitenkin opettaja, joten päätin myöhemmin opiskella ammatillisen opettajan pedagogiset opinnot. Päätös on ollut yksi parhaimmistani, sillä lopulta ne opinnot taisivat olla myös kipinä uravalmentajapolulleni.

Toisen lapsen raskausaikana kuitenkin vielä pohdin, löydänköhän koskaan kovin pysyvästi paikkaani mistään.

Valmiudet ovat jo sinussa

Ajelehdin määräaikais- ja projektikierteessä, tein opettajan sijaisuuksia ja tuntitöitä eri oppiasteilla. Työelämän sidosryhmät niin julkisella, yksityisellä kuin järjestösektorillakin tulivat tutuiksi, sillä tapani tehdä töitä oli alusta asti hyvin verkostomainen ja minulla oli yhtä aikaa useita työnantajia.

Kiinnitin huomiota siihen, miten paljon lapset ja nuoret istuivat päivisin – minne tahansa meninkään. Kohtasin opettajana monenlaisia keskittymis- ja oppimishaastetta, jotka eivät ainakaan helpottaneet istumisen seurauksena. Sain tästä idean kouluttaa opettajakollegojani toiminnalliseen oppimiseen. Minussa kun eli vahva kehollinen ja liikunnallinen ote.

Syntyi ajatus digitaalisesta verkkoalustasta, jossa liikunta ja oppiminen yhdistetään. Sain ympärilleni moniammatillisen tiimin, joka halusi lähteä toteuttamaan ideaa. Päätin hypätä kokoaikaiseksi yrittäjäksi, sillä en edelleenkään saanut vakituista opettajanpaikkaa. Verkkoalusta Breikkeri lanseerattiin elokuussa 2017.

Yrittänyttä ei laiteta

Opiskelin Yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnon, otin vapaa-ajan puolella kaikki irti Nuorkauppakamaritoiminnasta, kehittelin tiimini kanssa Breikkeriä eteenpäin sekä kiersin pitkin Suomea kouluissa, päiväkodeissa ja tapahtumissa. Start up -maailman ravi ja yrittäjyyden monet puolet kehittivät minua huimaa vauhtia, voitin mm. Tuottava idea -kilpailun sekä pääsin Vuoden digitaalinen oppimisalusta -kilpailussa finaaliin. Pitchasin Opetushallituksessa Breikkeriä ja keskustelin mahdollisuuksista vientimarkkinoille.

Ravilla oli kuitenkin kääntöpuolensa. Se veti energiat salakavalasti nolliin. Vuoden 2019 lopussa seisoin väsyneenä meren rannalla tuijotellen horisonttiin ja luontainen iloisuuteni oli kadonnut. Totesin ääneen kaipaavani muutosta, isoa muutosta.

Varo mitä toivot,
se voi toteutua

Sen sain, mitä tilasin. Nimittäin tuli pandemia. Koulut ja päiväkodit laitettiin kiinni, joten minun piti salamannopeasti tehdä päätöksiä omaan yrittäjyyteeni liittyen. Tuolloin sain soiton Oulun yliopistolta, johon olin pitänyt alumnina yhteistyötä yllä. He halusivat minut mukaan kehittämishankkeeseen, jossa pääsisin yhdistämään yrittäjyysoppejani, innovointia ja työelämäohjausta valmentajana sekä kouluttajana.

Seuraavat pari vuotta tein osa-aikaisesti töitä palkkatöissä yliopistolla ja ammattikorkeakoulussa sekä loppuosan yrittäjänä. Hanketyön edetessä huomasin syttyväni uravalmentajan tehtävistä, sain jälleen olla työelämäyhteistyön sillanrakentaja. Hanketyön päätyttyä solminkin alihankintakumppanuuksia isompien valmennustalojen kanssa ja pääsin tekemään yhteistyötä TE-palveluiden sekä KELA:n asiakkuuksien kanssa uravalmentajana.

Avain voi olla ihan edessäsi

Havahduin siihen, että pisin yhtäkestoinen työnantajani oli ollut oma yritykseni Happia Oy. Oivallus antoi buustia yrittäjyyden kasvuun. Halusin kehittää palvelujani lisää ja kuvioon tulivat myös muutosturvaneuvotteluissa irtisanottujen uudelleen polutukset. Nyt laajennan palveluntarjontaa uramuutoksesta haaveileville. Haluan olla oman uratarinani opettamana ja kannustamana rinnallakulkija ja rohkaisija.

Urapolut harvoin ovat suoraviivaisia, näin voisi todeta elämästä laajemminkin. Minulle se on tarkoittanut viidellä paikkakunnalla asumista, harrastusten muodostumista osin työksi, useita opintoja, työskentelyä kaikilla sektoreilla. Opetustyötä olen saanut tehdä kaikilla oppiasteilla varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin. Yrittäjyyskin on näyttäytynyt minulle joustavaksi mahdollistajaksi toteuttaa luovuuttani ja monia intohimojani.

Lopulta yhdeksi merkittäväksi ratkaisukeskeisyyttä kehittäväksi elämäntaidoksi nimeäisin improvisoinnin. Ei liene sattumaa, että kuulun nykyään myös Oulun Työväen Näyttämön improvisaatioteatteri Impromanian perustajajäseniin.